Ruokalistan tutuin ja turvallisin annos on hampurilainen. Hampurilaiset ovat universaaleja. Ne toimivat kaikkialla. Siitä on hyvä aloittaa. Teen tilaukseni ja jään odottamaan. Pikkuhiljaa mieleeni hiipii ajatus: jos burgerit ovat universaaleja ja toimivat kaikkialla, eivätkö ne myös ole kaikkialla melko samanlaisia? Katselen ympärilleni ja Europarlamentin edustalla ihmiset viettävät aikaansa vielä lämpimän auringon alla. Olen tullut Brysseliin asti ja tilaan ensimmäisellä ateriallani hampurilaisen. Mitä se kertookaan minusta?
Olen istunut viikon verran asunnolla luennoille menemistä lukuun ottamatta. Näinhän minä olen tottunut tekemään kotonakin. Kun on käynyt päivän opiskelemassa, on hyvä tulla lepäämään kotiin, vaikkei nyt ehkä väsyttäisikään. Omalla sängyllä on usein hyvin mukava loikoilla ja tietokoneen kautta voi katsella koko illan ajan suosikkitelevisiosarjan jaksoja. Eräänä iltana kuitenkin havahdun ja kysyn itseltäni kysymyksen: jos lähdin vaihtoon vain istuakseni omassa huoneessani, koska se vain sattuu olemaan helppoa ja vakiintunutta, eikö minun olisi vain kannattanut jäädä kotiin?
Useimmiten teemme asioita huomaamattamme täysin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Aamurutiinit ovat vakiintuneita, meillä on lempiruokia ja juomia, jotka saatamme valita muuten vieraalta näyttävältä ruokalistalta. Välillä saattaa ajatella, että se oma vakiintunut tyyli tehdä asioita on se ainoa oikea tai vähintäänkin ainoa järkevä. Toisaalta ajoittain ei edes huomaa, kuinka vakiintuneita jotkin tekemisen tyylimme ovat.
Käytyäni taannoin kauniin syyskuisessa Brysselissä havahduin huomaamaan, kuinka etsin automaattisesti vieraiden asioiden keskeltä turvaa tutuista asioista. Ruokalistan hampurilainen ja suomalaiselta vaikuttavat sanat tai tutut logot katukuvassa auttoivat luovimaan uudessa ympäristössä. Mutta joskus, kun tuttujen asioiden perässä suunnistaminen vie kaiken huomion, saattaa menettää jotain olennaista tästä ympäröivästä vieraudesta. Kun tekee kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin, ei välttämättä huomaa, miten monenlaisilla tavoilla asiat voikaan todellisuudessa tehdä.
Brysseliläiseen ravintolaan saavuttuani olen jo valmiiksi päättänyt, että tänään en tilaisi mitään tuttua. Kaiken tulisi olla uutta. Kun eteeni saapuu lautasellinen valkosipuli-yrttivoissa haudutettuja etanoita, olen samaan aikaan innoissani ja jännittynyt. Eteeni lasketaan myös ruokalajia varten varatut omat välineensä, jotka näyttävät lähinnä kirurgisilta instrumenteilta. Alun hämmennyksen laannuttua lautanen tyhjenee varsin pian ja huomaan nauttineeni etanoista hyvin paljon.
Erään luennon jälkeen pakkaan asunnolla reppuun pullon vettä, kameran ja muutaman näkkileivän. Lähden läheiseen pieneen metsään ja vietän siellä lopulta kaksi ja puoli tuntia. Vaikka metsässä kulkeminen onkin tuttua ja sinänsä rentouttavaa, sinne meneminen täällä Uppsalassa ja keskellä viikkoa on jotain vakiintuneista tavoistani poikkeavaa. Kotiin palattuani oloni on raukea mutta onnellinen.
Minä suosittelen kangistuneista kaavoista poikkeamista. Välillä on hauskaa tehdä asioita aivan eri tavalla ja huomata, että näinkin homma toimii. Joskus ruokalistalta kannattaa valita se vieras annos, olkoon se sitten loppujen lopuksi hyvä tai huono päätös. Sellaisina iltoina, kun olen istunut omassa huoneessani syöden samaa tuttua ruokaa kuin aina ennenkin, elämä ja erityisesti elämä vaihto-opiskelijana, on ollut melko väritöntä, hajutonta ja mautonta. Onneksi elämän ei kuitenkaan tarvitse aina olla tällaista. Ensi kerralla yritän keittää aamupuuron eri tavalla ja menen yliopistolle uutta reittiä. Menen vaikka luennon jälkeen kävelemään ja valokuvaamaan kasvitieteelliseen puutarhaan tai kämppisten kanssa lounaalle keskustaan. Suosittelen sinuakin kokeilemaan jotain aivan uutta tapaa tehdä jotain tuttua tai erilaista tyyliä viettää arkipäivää.
Mutta pienenä huomautuksena loppuun: silloin tällöin nautittuna hampurilaisissa tai kotona vietetyissä illoissa ei ole loppujen lopuksi koskaan mitään pahaa. Päinvastoin, jos niistä ei pitäisi, tuskin ne kuuluisivat kenenkään tavanomaiseen elämään. Varsinkin reissun jälkeen oma sänky ja kotoisa ruoka ovat joskus sitä parasta vaihtelua elämään.