Helmikuun puoliväli on saapunut kuin varkain. Uudenvuodenlupauksien muistaminen, saati sitten toteuttaminen, tuntuu nyt lähes naurettavalta. Moniko tammikuun ensimmäisellä viikolla täynnä ollut kuntosali huutaa nyt lähes tyhjyyttään, moniko karkkilakko on pettänyt ja montako kertaa kaunis ajatus siitä, kuinka koulutehtävät tulee hoitaa ennen hupia, onkaan autuaasti unohtunut? Vuoden vaihtuessa moni oli täynnä tarmoa ja intoa – täynnä lupauksia siitä, kuinka omasta elämästään tekisi parempaa. Nyt moni vaivaantuu tai jopa nauraa ääneen, kun nämä lupaukset mainitsee kahvipöydässä.
Istuimme vastikään ystäväni kanssa lounaalla ja juttelimme niitä näitä. Keskustelu ajautui uudenvuodenlupauksiin. Sen sijaan, että olisimme valitelleet uudenvuodenlupausten rikkomista, keskustelimme kuukausittaisten lupausten tekemisestä. Ystäväni sanoi tuolloin aloittavansa helmikuun alusta mahdollisimman säästäväisen kuukauden. Maaliskuussa olisi luvassa turhien ja vähän käytettyjen vaatteiden kierrättäminen tai myyminen. Huhtikuussa olisi sitten ehkä lupa kuluttaa. Tästä inspiroituneena ajattelin itsekin tehdä tästä lähtien uudenkuunlupauksia. Koska helmikuu on jo kuitenkin lähellä loppuaan, maaliskuu olisi oikein sopiva hetki aloittaa. Jos lupaan itselleni, että maaliskuun aikana käyn useammin lenkillä kuin nyt, minun ei ainakaan tarvitse epäonnistuessani potea huonoa omaatuntoa siitä, että kokonaisen vuoden tavoite olisi mennyt pilalle. Jos onnistun, voin antaa saman lupauksen itselleni taas huhtikuussa! Sen sijaan, jos kuukausikin tuntuu liian pitkältä ajalta, itselleen voi antaa lupauksia jokaisen viikon tai jopa päivän alussa.
Niin kuluneelta kliseeltä kuin se kuulostaakin: pienistä puroista syntyy suuri virta. Näin on myös lupausten kanssa. En itse usko siihen, että elämänsä voi pysyvästi muuttaa vain sillä ”energialla”, joka syntyy siitä, että joutuu ostamaan uuden kalenterin tai kirjoittamaan uuden vuosiluvun lomakkeisiin 1.1. eteenpäin. Vaikka ajatuksena uusi vuosi on sopiva paikka uusille aluille ja itsensä uudistamiselle, ei 1.1. ole sen tehokkaampi päivä lupauksille kuin mikään muukaan. Jos aidosti haluaa muuttaa elämäänsä, ei kannata haaveilla siitä, että sen voisi mullistaa yhdellä kerralla. Kun tarttuu yhteen pieneen asiaan kerrallaan ja tähtää sen muuttamiseen, voi keskittää voimansa tähän eikä siihen, että yrittää muuttaa kaikkea. Mielestäni juuri monen asian muuttaminen yhtä aikaa on uudenvuodenlupausten kardinaalivirhe.
Myönnettäköön tässä yhteydessä, että en ole ollut suuri itselle annettavien lupausten ystävä. Useamman vuoden ajan pidin uudenvuodenlupauksia täysin turhina, koska kokemus oli opettanut niiden tulevan aina rikotuiksi. Mutta tähän mennessä vuotta olen kuitenkin käynyt useammin lenkillä ja syönyt terveellisemmin. Enkä edes oikeastaan luvannut tätä itselleni, vaan lähinnä olen haastanut itseäni kokeilemaan ja valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Minulle lupauksissa on tietty tilapäisyyden tunne, koska kukapa voisi luvata itselleen elävänsä koko ajan terveellisesti tai olevansa koko ajan tuhlaamatta. Liian ankarat lupaukset ovat usein ne, jotka rikkoutuvat ensimmäisenä. Joten, jos itselleen lupaaminen tekee asioista tilapäisiä velvoitteita, ehkä asiat kannattaisi kääntää toisinpäin ja alkaa puhua uudenvuodenhaasteista?
Haasteissa on hyväksyttävämpää epäonnistua kuin lupauksissa. Lupauksia ei saisi koskaan rikkoa, mutta haasteessa epäonnistuminen voi ihan luvallisesti johtua useasta eri syystä. Siksi suosittelenkin, että tästä lähtien et enää anna itsellesi lupauksia, joiden pelkäät ja samaan aikaan tiedätkin rikkoutuvan. Anna itsellesi haaste – ja jos onnistut, palkitse itseäsi. Jos epäonnistut, yritä uudelleen, koska itseään saa ja voi haastaa niin usein kuin haluaa.
Minun maaliskuun tavoitteeni on, että käytän rahojani viisaammin. Toinen tavoitteeni on, että käyn edelleen lenkillä ja valitsen terveellisempiä vaihtoehtoja ruokavaliooni. Mutta koska 1.3. ei ole oikeastaan yhtään sen parempi lupauksille kuin 1.1. tai mikään muukaan päivä, aloitan haasteeni heti tänään. Ensin kuitenkin syön irtokarkit kulhosta loppuun, sillä ei kaikkia haasteita tarvitse suinkaan verenmaku suussa aloittaa.