Haastattelussa: Nella ja Miisa Vuolli
Soitan ovikelloa Rantavitikalla ja hetken kuluttua oven avaa nuori nainen, Nella Vuolli. Hän on sisarensa Miisan kanssa suostunut haastateltavakseni. Tapaamme Nellan ja hänen poikaystävänsä kaksiossa, joka on sisustettu kodikkaaksi ja viihtyisäksi. Kättelemme ovella, samalla kun siskokset kertovat olleensa juuri istuttamassa kasveja uusiin ruukkuihin. Asettaudumme haastateltavien kehotuksesta olohuoneeseen, jossa keskustelu pian viriää.
Haluaisitteko ensiksi kertoa itsestänne jotakin?
Nella: Olen rovaniemeläinen opiskelija ja valmistun nyt neljännen vuoden jälkeen lukiosta. Vietän välivuotta ja käyn töissä. Ensi vuonna tarkoituksenani on hakea opiskelemaan psykologiaa, joka tällä hetkellä selkeästi oppialana tuntuu kiinnostavalta.
Miisa: Olen 18-vuotias lukio-opiskelija. Itseäni kiinnostaa fysioterapian opiskelu lukion jälkeen.
Nella kertoo asuneensa nykyisessä asunnossaan Rantavitikalla kesäkuuhun mennessä vuoden ajan. Aiemmin hän on asunut Kuntotiellä. Miisa sanoo muuttaneensa Asemarinteelle ensimmäiseen omaan asuntoonsa helmikuussa. Hän asuu soluasunnossa ja sanoo kämppiksensä vaikuttavan mukavalta, vaikka he eivät useinkaan ole vielä ehtineet jutella erilaisista aikatauluista johtuen. Myös ikäeroa kämppisten kanssa on jonkin verran. Kotitöiden jakaminen onnistuu kuulemma luontevasti, sillä molemmat merkitsevät esimerkiksi kylppärissä olevaan lappuun päivämäärän, jolloin ovat siivonneet sitä.
Miksi haitte alun perin DASin asuntoja? Ovatko vuokrat tuntuneet kohtuullisilta?
Nella: Ehkä ensimmäiseksi, koska DAS on Rovaniemen johtava opiskelija-asuntojen tarjoaja. Toiseksi, koska olemme itse asuneet lapsena DAS Timossa, mikä teki säätiöstä sinänsä tutun toimijan. Vuokrat ovat kohtuullisia, varsinkin näinkin isossa asunnossa. Mistään muualta Rovaniemellä ei varmasti löydy yhtä suurta asuntoa samalla vuokralla.
Millaisia muistoja teillä on lapsuusajaltanne DAS Timosta?
Nella: Muistan elävästi näkymän asunnon ikkunasta ja paras kaverini asui tuolloin meidän asuntoamme vastapäätä ja huutelimme toisillemme terveisiä usein parvekkeilta. Olin 1-vuotias, kun muutimme asuntoon ja muutimme asunnosta, kun olin 11-vuotias. Miisa syntyi, kun asuimme Timossa ja oli 9-vuotias, kun muutimme pois. Rantavitikan Jukola-talojen keskellä olevalla virkistysalueella oli jo tuolloin leikkitelineitä, joissa temmelsimme. Nykyisten Männistön ja Lukkarin tilalla oli tuolloin kukkapelto, jossa kasvoi villikukkia ja kävimme usein poimimassa sieltä kimpun olohuoneen pöydälle. Kukkapelto on ehkä jäänyt voimakkaimpana muistona mieleen.
Nyt kun asut taas tällä samalla alueella, onko noissa lapsuudesta tutuissa paikoissa vielä samaa henkeä ja tunnelmaa?
Nella: Kyllä niissä on. Varsinkin, kun näkee tuttuja leikkipaikkoja, niistä muistuu mieleen eri leikkejä ja niihin liittyviä muistoja. Toki ne ovat hieman eri kunnossa kuin vuosia sitten, mutta nostalginen tunne palaa niiden läheisyydessä. Teimme itse asiassa nostalgiakävelyn tutuilla paikoilla, kun muutimme poikaystäväni kanssa tähän asuntoon.
Puhumme myös yleisesti opiskelijakämppiin liitetyistä mielikuvista. Nella kertoo, että pääasiassa erot tavallisiin kerrostaloasuntoihin ovat pieniä, kuten esimerkiksi, että heidän kaksionsa molemmat huoneet ovat lukittavissa. Muuten talot vaikuttavat neutraaleilta. Toki naapurit ovat nuoria ja tuovat opiskelijayhteisön tuntua, mutta muuten asuinympäristö vaikuttaa tavanomaiselta eikä millään erityisellä tavalla ”opiskelijamaiselta”. Miisa kertoo näkevänsä asian hieman eri kannalta ja puhuu soluhuoneestaan nimenomaan opiskelijakämppänä.
Eli Miisa näkee asuntonsa nimenomaan kämppänä. Entä sinä, Nella? Onko tämä asunto sinulle enemmän koti vai kämppä?
Nella: Kyllä tämä on minulle koti. Niin kuin sanotaan, koti on siellä, missä sydän on. Jos asuisin yksin, puhuisin ehkä tästä asunnosta kämppänä, mutta koska asun täällä poikaystäväni kanssa, tämä on ehdottomasti koti. Vanhempien luona on puolestaan ikään kuin toinen koti.
Keskustelemme DASin palveluista. Molemmat kehuvat saaneensa esimerkiksi vikatapauksissa palvelua nopeasti. Miisa kertoo käyttävänsä asukassivuja aktiivisesti pyykkivuorojen varaukseen ja sanoo sivujen olevan selkeitä. Kun puhutaan mielikuvista, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen sanasta ”DAS”, molemmilla on positiivista sanottavaa. Nella kertoo, kuinka hän ajattelee ensin opiskelija-asuntoja ja niiden edullista vuokratasoa. Miisa sanoo, että hän pitää DASilla asuvia ihmisiä jostain syystä mukavina tyyppeinä, vaikkei osaakaan tarkasti sanoa, mistä tämä tunne tulee. Nella jatkaa, että ehkä ajatus DASista hyvänä asumisyhteisönä tuleekin DASin yleisestä palveluasenteesta, joka on ollut positiivinen.
Keskustelu siirtyy pikkuhiljaa sisustamiseen ja sisustusintoilijoina löydämme Nellan kanssa nopeasti juteltavaa aiheesta.
Olet selkeästi sisustanut kotiasi harkiten. Millaisista lähtökodista olet sisustanut asuntoa?
Nella: Olen todella ympäristötietoinen ja periaatteessa kaikki asunnon kalusteilla ovat päätyneet tänne kierrätyksen kautta. Nimenomaan kierrätetyt tavarat ovat tuoneet asuntoon kodin tuntua, sillä jokaisella esineellä on oma tarinansa ja historiansa.
Jaatko sinä, Miisa, siskosi sisustusintoilun?
Miisa: No itse asiassa kyllä, koska heti ensimmäisenä päivänä uudessa asunnossa kaikki huonekalut täytyi saada oikeille paikoilleen.
Juteltuamme vielä hetken sisustamisesta päätämme haastattelun ja nousen ylös lähteäkseni. Siskokset palaavat jatkamaan kasvien uudelleenistuttamista. Sitoessani kenkiä puhun itsekin omistamani peikonlehden uudelleenistutuksesta ja Nella tarjoaa ystävällisesti ylimääräistä ruukkua minulle. Vaikka en ruukkua tällä erää tarvitsekaan, kiitän häntä tarjouksesta – ja molempia vielä kerran haastattelusta.